Puoluekokousaloite: Työllisyyspalveluiden resurssit velvoitebyrokratiasta työn välitykseen
Tämä on Helsingin Edistyskokoomuksen aloite Kansallinen Kokoomus rp:n varsinaiseen puoluekokoukseen Jyväskylässä 5.–7.6.2026. Lisätietoa puoluekokouksesta täällä.
———-
Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite lisätä asiantuntijan harkintavaltaa työnhakijan palveluprosessissa. Tavoite on oikea. Käytännössä se ei kuitenkaan vielä riittävästi toteudu.
Kunnista saadut kokemukset osoittavat, että työllisyyspalveluiden ammattilaisten aikaa kuluu liikaa velvoitteiden täyttämiseen, määrämuotoisiin tapaamisiin ja tietojärjestelmäkirjauksiin. Samaan aikaan työnvälitykseen, työnantajayhteistyöhön ja yksilölliseen palveluun jää liian vähän aikaa.
Ongelman ydin on liian jäykkä prosessiohjaus. Työnhakijoiden tilanteet ovat erilaisia, mutta järjestelmä kohtelee heitä liian usein samalla mallilla. Nopeasti työllistyvä tarvitsee sujuvan yhteyden työpaikkoihin, ei hallinnollista valvontaa. Osaamisen päivittäjä tarvitsee toimivan koulutuspolun. Pitkäaikaistyötön tarvitsee usein monialaista tukea. Kun kaikille tarjotaan sama velvoiteprosessi, resursseja käytetään tehottomasti.
Kyse on myös periaatteesta. Kokoomuksen ihmiskuva perustuu luottamukseen yksilöön. Sama luottamus on ulotettava työllisyyspalveluiden ammattilaisiin. Heidän tehtävänsä on auttaa ihmisiä työhön, ei täyttää järjestelmää itseään varten rakennettuja suoritteita.
Työllisyyspalveluiden onnistumista tulee arvioida sen perusteella, työllistyvätkö ihmiset ja löytävätkö työnantajat tarvitsemansa osaajat. Tapaamisten, suunnitelmien ja kirjausten määrä ei ole tavoite, vaan korkeintaan väline.
Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus esittää, että
hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää edistämään seuraavia uudistuksia:
Työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden harkintavaltaa lisätään konkreettisesti keventämällä pakollisia aikarajoja, tapaamisvelvoitteita ja yhdenmukaistettuja prosessivaatimuksia siten, että palvelut voidaan kohdentaa työnhakijan tilanteen mukaan.
Mahdollistetaan paikallisesti tarkoituksenmukainen työnjako työnvälityksen, työnantajayhteistyön ja velvoitehallinnan välillä, jotta asiantuntijoiden työaikaa voidaan kohdentaa nykyistä enemmän työllistymistä edistävään työhön.
Työllisyyspalveluiden tuloksellisuutta arvioidaan ensisijaisesti työllistymis-, rekrytointi- ja vaikuttavuustulosten perusteella eikä suoritteiden tai kirjausten määrällä.