Onko tarkoituksenmukaista jatkaa näin, että arvoliberaalit ja konservatiivit ovat saman puoleen kokoomuksen sisällä? Joonas Mikkilä esitti tämän sisältöisen kysymyksen ansiokkaassa blogissaan. Suomessa kokoomuksen valtavirtaa on jo pitkään ollut arvoliberalismi, ja kaltaiseni arvokonservatiivit markkinaliberaalit ovat olleet vähemmistönä. Liityin kokoomukseen 80-luvun alussa, jolloin puolueella oli kypäräpapin leima, mikä Karin pilapiirroksissa antama arvolataus sopi ja sopii edelleenkin minulle.
Arvokonservatismiin liitetään poliittisessa keskustelussa nyt kristillisdemokraattien lisäksi ja erityisesti perussuomalaiset. Koen kuitenkin, että perussuomlaiset ovat populistisuudessaan, EU-kielteisyydessään ja muukalaiskammossaan yhtä kaukana ajattelustani kuin vasemmistoliittolaiset toisaalla. Itse ymmärrän arvokonservatismilla mm. kristillistä perhekäsitystä ja kiihkotonta isänmaallisuutta, jota voisi sanoa myös tolkun nationalismiksi.
Kuten Mikkiläkin kirjoittaa, keskeinen meitä kokoomuslaisia konservatiiveja ja liberaaleja yhdistävä tekijä on suhtautuminen työhön ja yrittäjyyteen ensisijaisena hyvinvoinnin synnyttäjänä. Vastikkeettomiin tulonsiirtoihin suhtaudutaan kriittisesti ja niiden tulisi olla mahdollista vasta sitten, kun jaettavaa oikeasti on. Muita tällaisia yhdistäviä asioita ovat luonnollisesti turvallisuuspolitiikka, erityisesti Nato-kysymys, Euroopan integraation syventäminen, energia- ja ympäristökysymykset sekä suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon ja yksityisen roolin vahvistamiseen julkisten palveluiden tuottajana.
Tunnustan, että olen tuntenut hiukan vetoa nykyiseen KD:hen. Puolueen päälinjan suhtautuminen oikeastaan moniin olennaisiin kysymyksiin on hyvin samankaltainen, markkinaliberaali kuten puolueemmekin linja. Ero on lähes pelkästään arvokysymyksissä. Saksan CDU:n sisällä on paljon samaa, minulle läheistä arvokonservatismia kuin KD:ssä. Miksi KD ei voisi olla kokoomuksen sisarpuolue samaan tapaan kuin CSU/CDU? Myös keskustassa on paljon markkinaliberaaleja arvokonservatiiveja, joille keskusta näyttäytyy yhä enemmän edunjakopuolueena, ja Sipilän vaihduttua Kulmuniin markkinaliberaali talouspoliittinen ajattelu kääntyy yhä enemmän vasemmalle. Viimeisimpänä ex-pääministeri Aho kritisoi nykyhallituksen uhkarohkeaa alijäämän kasvattamista vastuuttomana politiikkana.
Jotta voisimme muodostaa riittävän vahvan vastavoiman vihervasemmistolle, meidän tulisi saada kaikki markkinaliberaalit (tolkun konservatiivit ja arvoliberaalit) saman puolueen sisälle. Kokoomus jo nimensäkin perusteella olisi luonnollisin ratkaisu kokoamaan nämä voimat. Tämä kuitenkin edellyttää erilaisten arvotaustojen kunnioittamista ja kaikille yhteisten visioiden selkeää sanoittamista. Jälkimmäinen on helpompaa, mutta onko meillä riittävästi sydämen sivistystä arvostaa ja kunnioittaa toistemme vakaumuksia? Se on se iso kysymys ja ratkaisee sen, jatkuuko porvarileirin hajaannus ja peräti paheneeko se pönkittäen siten vasemmiston valtaa.
Marko Tolonen
Kirjoittaja on Espoon Kansallisseuran jäsen ja rivikokoomuslainen vuodesta 1981.
Kirjoitus on osa Helsingin Edistyskokoomus ry:n Mihin menet kokoomus? -blogisarjaa, jossa kokoomuslaiset käsittelevät puolueen poliittista linjaa ja sen tulevaisuutta. Kiinnostuitko kirjoittamaan? Ota yhteyttä hallitukseemme.
Kuva: tap5a (Pixabay)