Rakas puolueemme on ollut viime aikoina hieman tuuliajolla, ja kannatus vuotaa vähän joka puolelta. Jotta pystymme uudistumaan ja vastaamaan muuttuneen maailman haasteisiin, on meidän kuitenkin ensin tutkittava perimmäisiä arvojamme ja mietittävä onko jotain päässyt unohtumaan. Vaikka Koti, Uskonto ja Isänmaa eivät olekaan periaateohjelmassamme koskaan lukeneet, ovat ne osa monen pitkän linjan kokoomuslaisen dna:ta.
Poliittinen kenttä on pirstoutunut viime aikoina rajusti. Populistiset liikkeet nousevat niin oikealta kuin vasemmalta, ja keskustelut asiasta kuin asiasta kärjistyvät ja paisuvat järjettömiin mittasuhteisiin. On siis selvää, että vastuulliselle ja asiat oikeisiin mittasuhteisiin laittavalle keskustelulle on tilausta. Vastuullisena puolueena tämä on meidän kenttäämme.
Poliittisen kentän pirstoutumisen seurauksena politiikassa pärjää nykyään se, joka on eniten jotain mieltä. Vihreät menestyvät, koska ovat eniten ympäristön puolella (vaikka keinoista eivät mitään ymmärräkään). Perussuomalaiset menestyvät, koska ovat eniten maahanmuuttoa vastaan (vaikka usein sekoittavatkin eri maahanmuuton lajit keskenään). Järkevälle keskustelulle olisi siis paikkansa, mutta keskustelun polarisoituminen luo meille yhtä kaikki suuren haasteen. Kokoomus on perinteisesti ollut se puolue, joka eniten huolehtii vastuullisesta taloudenpidosta. Vaan ennen oli ennen ja nyt on nyt; eduskuntavaalien aikaan vaalikonevastausten perusteella uutisoitiin, että perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka haluaa pienentää julkisia menoja. En ota tutkimukseen sen enempää kantaa ja mielestäni olemme edelleen vastuullisimman taloudenpidon puolue, mutta olemme todella heikoilla jäillä jos yleinen mielipide kääntyy niin, että me emme ole enää eniten sitäkään.
Kokoomus on vuosien saatossa siirtynyt hiekkalaatikon oikealta reunalta keskelle muiden syliin. Tästä kasasta on todella vaikea erottautua, joku istuu välillä alla ja välillä päällä, mutta mitään voittavaa strategiaa on vaikea kehittää, jos linjauksemme ovat enemmän vasemmalla kuin ruotsalaisten demareiden. Suomessa meidät erottaa sosiaalidemokraateista lähinnä se, että hekin ovat siirtyneet vasemmalle. On vaikeaa olla eniten jotain mieltä, jos ei uskalleta sanoa juuri mitään, ja silloin kun uskalletaan, sitä selitellään jälkeenpäin. Kysymys siitä onko näin käynyt siksi, että olemme olleet pitkään hallituksessa tai siitä kenen syytä se on, on melko turha. Tärkeintä on se, että asia korjataan. Ja mieluiten nopeasti.
Suomi on suuri maa, ja eri puolilla maata olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Viime eduskuntavaaleissa kiertueeseeni kuului Pirkanmaalla reilu 300 eri tapahtumaa ja näiden kohtaamisten pohjalta tiedän, että ikänsä kokoomusta äänestäneitä siirtyi perussuomalaisiin. Samaa viestiä on tullut myös muista piireistä. Kun tämän viestin kertoo puoluetoimistolle, vastauksena on tutkimus, jonka mukaan siirtymä oli hyvin pientä. Tämä voi hyvin pitää paikkansa Helsingissä ja Uudellamaalla, siellä kilpaillaan etupäässä vihreiden kanssa. Mikäli päätöksiä vaalitaktiikasta halutaan tämän tutkimuksen perusteella tehdä, pitäisi siitä erottaa Helsinki ja Uusimaa erilliseen kuvaajaan, ja muu maa omaansa. Mieluiten tietysti piirikohtaiset tulokset, mutta ymmärrän että siihen ei välttämättä ole resursseja. Vertaan tätä mielelläni asuntojen hintoihin: pääkaupunkiseutu elää niissä omaa elämäänsä, muu Suomi omaansa ja asuntojen hinnoista puhuttaessa erottelutarkkuus on aina vähintään tämä. Myös mielipideilmastonsa osalta pääkaupunkiseudun ja muun suomen kuplat ovat hyvin erilaisia, ja vaikka näistä kahdesta piiristä valitaankin paljon kansanedustajia, suurin osa kansanedustajista valitaan kuitenkin muista piireistä.
Kokoomus kilpailee etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella perussuomalaisten kanssa. Sekä oikea siipi että konservatiivit vuotavat perussuomalaisiin yhä kiihtyvään tahtiin. Olemme olleet liian pitkään sinisilmäisiä ja katsoneet ongelmia sormiemme läpi. Perussuomalaiset sen sijaan ovat tunnistaneet ongelmat, mutta heillä ei kuitenkaan juuri ole toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Ongelmat ovat kuitenkin todellisia ja mm. Ruotsissa sisarpuolueemme moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristersson pyysi anteeksi tätä ongelmista vaikenemista. On kaikkien etu, että otamme myös maahanmuuttopolitiikassa järjen käteen. Meillä ehkä on unelma, mutta se ei nykymenolla toteudu. Rajoja ei pidä sulkea, mutta niitä ei voi jättää valvomatta. Siihen meillä ei ole varaa inhimillisesti eikä taloudellisesti. Otetaan siis vastuu ennen kuin on liian myöhäistä.
Kun uudistamme puoluetta, on välttämätöntä miettiä perimmäisiä arvojamme ja sitä, onko jotain unohdettu matkan varrella. Maailma muuttuu, mutta arvoista on muuttuneessakin maailmassa hyvä ponnistaa eteenpäin. Nämä arvot on syytä pitää mielessä myös päivittäisessä tekemisessä. Meidän on keskityttävä suuriin linjoihin, eikä näperreltävä ottamalla joka asiaan kantaa yrittäen saada irtopisteitä tarttumalla jokaiseen villitykseen unohtaen samalla sen, mitä me todella olemme. Yksilönvapaus ja -vastuu on nostettava nykyistä enemmän tavoitteidemme keskiöön.
Kokoomuksen tulee olla yritteliäiden ja ahkerien kansalaisten puolue. Tämä edellyttää sitä, että saamme yrittäjiä ja yksityisen sektorin ihmisiä puolueemme kärkipaikoille. Valitettavasti jo vuosia meillä on ollut hakusessa se, mistä esimerkiksi yrittäminen kiikastaa. Kun todellista ymmärrystä asioista ei ole, jää niiden painotuskin vähäiseksi juhlapuheita lukuun ottamatta. Esimerkiksi työmarkkinoiden avaamiseen ja paikalliseen sopimiseen tähtäämiseen ei olla panostettu riittävästi. Aihe on Suomessa arka, mutta kipeitä ja välttämättömiä uudistuksia tehneet jäävät lopulta historiaan. Isänmaan etu on laitettava lyhytjänteisen poliittisen edun edelle. On hyvä muistaa, että meidän kipeästi kaipaamiamme uudistuksia on verrokkimaissamme toteutettu demareiden johdolla, koska niiden välttämättömyys on tunnustettu. Suomessakin työntekijöiden järjestäytymisaste on laskussa, joten on selvää, että nykymalli kuuluu historiaan.
En henkilökohtaisesti usko siihen, että vaalit voitetaan keskeltä. Siellä on liian paljon tungosta. Äärilaitaan siirtyminen ei ole sekään viisasta, mutta meidän on otettava askel oikealle. Suomi kaipaa sitä, ja äänestäjämme kaipaavat sitä. Meidän on luotettava ihmisiin ja heidän omaan vastuunkantoonsa nykyistä paljon enemmän. Luodaan Suomesta mahdollisuuksien maa, jossa avaimet oman elämän parantamiseen ovat ihmisten omissa käsissä. Ihmisen tulee lähtökohtaisesti kantaa vastuu itse itsestään ja lähimmäisistään, yhteiskunnan tukiverkko astuu peliin vasta viimeisessä hädässä ja pompauttaa takaisin jaloilleen. Nyt tukiverkkomme on sellainen, että hätään joutunut sotkeutuu siihen ja takertuu kiinni aina vain pahemmin. Opiskelemalla, työnteolla ja yrittämisellä on vaikeaa parantaa tilannettaan merkittävästi, koska maailman kireimpiin kuuluva verotuksemme tasapäistää kansan. Tämä ei luo kannustimia yrittää parastaan. Pystymme parempaan.
Kokoomuksen on nostettava asialistansa kärkeen julkisen sektorin keventäminen, jotta verotusta voidaan keventää. Verotuksessa tulee niin ikään luopua liiallisesta tulontasaukseen keskittyvästä tavoitteesta, joka on valitettavasti vallannut tilaa kokoomuksessakin. Verotuksessa on huomioitava yrittäjän kantama riski, ja osinkojen kahdenkertaisesta verotuksesta on pyrittävä eroon. Yritysten jatkuvuuden ja Suomessa pysymisen kannalta myös perintöverosta on päästävä eroon. Arvonlisäverovelvollisen toiminnan rajaa on nostettava nykyisestä, jotta pienten yritysten kasvumahdollisuudet paranevat. Rajan tulee olla liukuva, jotta se ei muodostu kasvun esteeksi. Työmarkkinoita on joustavoitettava huomattavasti ja irtisanomista helpotettava, jotta työllistämisen edellytykset ovat paremmat. Ammattiyhdistysliikkeeltä on otettava pois sen kohtuuttomaksi kasvanutta valtaa, se on Suomessa omaa luokkaansa.
Meidän täytyy myös palauttaa Kokoomuksen mainetta Isänmaallisena puolueena. En tarkoita kansallismielistä, vaan Isänmaallista. Olemme Isänmaallinen puolue, joka haluaa pitää hienosta maastamme mahdollisimman hyvää huolta tekemällä vastuullisia päätöksiä, sen olemme velkaa aiemmille sukupolville.
Juho Ojares
Kirjoittaja on diplomi-insinööri, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Ylöjärvellä ja Pirkanmaan Kokoomuksen varapuheenjohtaja.
Kirjoitus on osa Helsingin Edistyskokoomus ry:n Mihin menet kokoomus? -blogisarjaa, jossa kokoomuslaiset käsittelevät puolueen poliittista linjaa ja sen tulevaisuutta. Kiinnostuitko kirjoittamaan? Ota yhteyttä hallitukseemme.